tiistai 31. maaliskuuta 2009

Nukkeanimaation aateliset

Pat ja Mat ovat taas täällä. Katsokaan kuinka yksinkertaisesti ja nerokkaasti sarja on animoitu.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Äänen voima

Saatiin tänään taas todettua. Tuore nukkeanimaatio sai siihen suoraan suunnitellun musiikin ja da daa: se kuin heräsi elämään, ääni toi sille tunnelman ja ääni antoi sille odotuksen ilmapiirin.

Ääni merkitsee elokuvassa väh. 50%.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Animaattorin käsi


Kun nukkeanimaattori alkaa kuvata uutta otosta, hänen pitää ensiksi miettiä mitä siinä tapahtuu. Hän käy mielessään tapahtumat liike liikkeeltä läpi. Hän esimerkiksi kokeilee tärkeimpiä asentoja nukella ennen kuin aloittaa. Ennalta suunniteltu on puoliksi tehty.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

torstai 12. maaliskuuta 2009

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

lisää terkkuja filkkareilta

Filkkareilla näin erään unkarilaisen animaation, joka on esiinkaivamisen arvoinen. Katso KJFG NO. 5, jos löydät.

KJFG NO. 5 osoittaa hyvien ideoiden merkityksen. Vaikka se on hyvin ja huolella animoitu, ei siinä ole mitään mitä ei Lyben oppilas osaisi tehdä. Varsinkin, jos vain haluaa.

KJFG NO. 5 voitti Tampereen filkkareiden yleisöpalkinnon.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

hahmosuunnittelusta

Sattumalta kuulin radiosta tänään, kun Yrjö Kukkapuro puhui haastattelussa joskus 60-luvulla kalustesuunnittelusta. Hän on yksinkertaisen muodon ja pelkistämisen puolestapuhuja. Lisäksi hän on erittäin menestynyt muotoilija, yksi suomalaisen muotoilun kulmakivi.

Radiohaastattelussa hän sanoi, että monimutkaiset muodot ja ylimääräinen krumeluuri hämää tai peittää suunnittelun heikkouden. Hänen mielestä on rohkeaa suunnitella yksinkertaista, koska yksinkertaisesta muodosta huomaa heti, jollei se toimi tai ole kaunis. Sopusuhtaisuus ja muodon puhtaus on alastomana esillä pelkistetyssä esineessä.

Minusta sama pätee animaatiohahmoon. Suunnittelija piilottaa taitamattomuutensa monimutkaisuuteen.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Terveisiä Filkkareilta

Happy Max esitettiin viime lauantaina Tampereella legendaarisessa Hällä- elokuvateatterissa. Paikalla oli mukavasti katsojia. Näytöksen muut elokuvat olivat tasokkaita dokumentteja ja fiktioita. Happy Maxin ei tarvinnut hävetä ollenkaan seurassa. Yleisö oli mukana tarinassa ja leffan vitsit naurattivat. Mikä parasta, aplodit elokuvan jälkeen tulivat sponttaanisti ja olivat varmasti näytöksen kuuluvimmat.