hiihtoloma

Tänään alkaa hiihtis. Minä en aio päivittää blogia loman aikana, koska olen silloin hiihtämässä. Viikon päästä maanantaina sitten taas.

Halo Kummatti

lyhyesti

"Mitenkä voi keksiä 20 sekuntiseen animaatioon tarinan?" kysyy oppilas, "Sehän on mahdotonta keksiä niin lyhyttä tarinaa."

Entä mainokset, eiväthän ne kestä 5 sekuntia pidempään. Katsokaa Mordillon animaatiota.
Kolmessa esimerkissä lyhyin on 5 sekuntia ja pisin 15. Ei huonoja.

tip tip tip

Kesken tunnin kuulin ulkoa: tip tip tip, aivankuin sataisi tai vesi tippuisi. Menin ikkunalle, kokeilin sitä, ja huomasin sen muuttuneen lämpimäksi. Aurinko lämmittää, kevät voittaa. Äkkiä vielä hiihtämään ja luistelemaan!

Filkkarit

Tampereen elokuvajuhlia ei onnistuta tänäkään vuonna pitämään ilman Lybeckerin osallistumista. Arto Koukkulan, Silja Aitto-ojan, Emmiina Jokisen ja Markus Tervolan Happy Max osallistuu festivaalien opiskelijasarjaan. "Koulunäytöksiä" on 7 kpl, joista puolet ovat Taideteollisen korkeakoulun näytöksiä, yksi paikallisen TTVO:n näytös, yksi ulkomaisten koulujen näytös. 7. näytöksessä on Happy Max. Siihen näytökseen on kerätty parhaat kaikista muista Suomen mediakouluista, yhteensä 8 elokuvaa. Kaikki muut elokuvat on tehty ammattikorkeakouluissa, Happy Max on ainoa, joka on tehty 2. asteen oppilaitoksessa.

Hyvä Happy Max ja tekijätiimi!

Linkki Filkkareiden sivulle

Dokumenttianimaatiota

Marjut Rimminen on tehnyt animaation "some protection" (Iso-Britannia 1987), joka kertoo vankilaan joutuvan nuoren naisen tarinan. Elokuva on samalla animaatio ja dokumentti. Tarina on tosi mutta kuvitettu animaationa. Linkki tosielämään on päähenkilön ääni. Hän on animaation kertoja.
Animaatio on hyvä muoto kertoa vaikeasta aiheesta. Lisäksi katsojan on helpompi samaistua animaatiohahmoon, kuin livenä kuvattuun henkilöön.

Täytyy myöntää, että joka päivä kirjoittaminen on kova vaatimus!

kertomukset

Jostakin sattumuksesta tulee tarina. Eli ensin pitää tapahtua, ennenkuin siitä tulee tarina. Tarinasta tulee kertomus, kun se kerrotaan esimerkiksi puhuen, kirjoittaen, piirtäen tai jopa tehden siitä elokuvan. Eli kertomus on kerrottu tarina.

Kun työssäoppimispäiväkirjan tekee blogina, niin toiveena on, että saadaan koottua erilaisia kertomuksia työssäoppimisesta. Työssäoppimisen blogatut kertomukset hyödyntävät niin opettajaa, luokkakaveria, työpaikkaohjaajaa kuin bloggaajaa itseään. Kun oppimiskokemuksen kertaa kertomuksen muodossa, sen joutuu vielä jäsentelemään itselleen uudestaan. Uudelleen jäsentely tekee oppimisesta syvällisen kokonaisuuden.

Minun kertomukseni työssäoppimisesta menee näin. Kun olin 90-luvulla työssäoppimassa Ylellä lastentoimituksessa Tampereen Tohlopissa, minulla ei aina ollut paljon tekemistä. Niinpä mittailin Ylen käytäviä ahkeraan katsellen ympärilleni. Syyksi riitti milloin mikäkin kynänhakureissu. Ilmeisesti olin käytävien mittailussa niin ahkera, että minusta tuli ihmisille tuttu ainakin näöltä. Jopa kuuluisa Markus Kajokin alkoi tervehtimään minua.

Euroopan laiskin

Minä olen ehkä Euroopan laiskin blogin kirjoittaja. Siihen tulee tänään muutos, koska olen käynnistänyt tapahtumaketjun, jota ei voi enää pysäyttää. Nimittäin olen vaatimassa omilta työssäoppimaan meneviltä oppilailtani blogia työssäoppimispäiväkirjana. Se voi olla kirjoitusta mutta siinä voi olla valokuvia, piirroksia tai mitä vaan asiaan liittyvää.

Aion vaatia, että oppilaat päivittävät blogiaan päivittäin! Mutta en voi vaatia sitä, jos en itse ensiksi pysty täyttämään vaatimuksia. Niinpä tästä päivästä alkaen täydennän blogiani päivittäin 5 kertaa viikossa.

En kuitenkaan aio käyttää tähän 20 minuuttia enempää, eikä oppilaidenkaan tarvitse sitten, kun menevät sinne työssäoppimaan.

Tärkeintä on päivittäinen bloggaaminen ja kertomukset.