keskiviikko 18. helmikuuta 2009

kertomukset

Jostakin sattumuksesta tulee tarina. Eli ensin pitää tapahtua, ennenkuin siitä tulee tarina. Tarinasta tulee kertomus, kun se kerrotaan esimerkiksi puhuen, kirjoittaen, piirtäen tai jopa tehden siitä elokuvan. Eli kertomus on kerrottu tarina.

Kun työssäoppimispäiväkirjan tekee blogina, niin toiveena on, että saadaan koottua erilaisia kertomuksia työssäoppimisesta. Työssäoppimisen blogatut kertomukset hyödyntävät niin opettajaa, luokkakaveria, työpaikkaohjaajaa kuin bloggaajaa itseään. Kun oppimiskokemuksen kertaa kertomuksen muodossa, sen joutuu vielä jäsentelemään itselleen uudestaan. Uudelleen jäsentely tekee oppimisesta syvällisen kokonaisuuden.

Minun kertomukseni työssäoppimisesta menee näin. Kun olin 90-luvulla työssäoppimassa Ylellä lastentoimituksessa Tampereen Tohlopissa, minulla ei aina ollut paljon tekemistä. Niinpä mittailin Ylen käytäviä ahkeraan katsellen ympärilleni. Syyksi riitti milloin mikäkin kynänhakureissu. Ilmeisesti olin käytävien mittailussa niin ahkera, että minusta tuli ihmisille tuttu ainakin näöltä. Jopa kuuluisa Markus Kajokin alkoi tervehtimään minua.

Ei kommentteja: